19. huhtikuuta 2013

Ystäville, helmikuu 2013, tussit

Kun on sellainen hetki, ettei todellakaan pitäisi olla sairaana, niin sairastun tietenkin. Ikävä kyllä opinnäytetyön kuvat eivät osaa itse piirtää itseään, tosin tässä tilassa en ole varma saanko itse yhtään parempaa jälkeä aikaiseksi. Olen kyllästynyt koko työhön, vaikka taas eilen sain konkreettisiakin asioita valmiiksi. 
Miksei kouluja voida päättää yhtään helpommalla tavalla?

Kevätsade ropisee ikkunoihin, joka tekee minut valtavan iloiseksi. Metsässä kumisaappaiden alla litisee niin hauskasti, että tekisi mieli hyppiä paikoillaan. Huomaan ensimmäistä kertaa ikinä, että luonto ihan oikeasti kasvaa maan sisältä. En silti osaa keskittyä ja se harmittaa välillä, vaikka välillä mietin haluanko edes. 
Päässä humisee (osittain myös kuume) ja kunhan saan tehtyä muutaman kuvan köyhän miehen valopöytäni - ikkunan - avulla, menen ostamaan jäätelöä.

14. huhtikuuta 2013


Helmikuu 2013, lyijykynä

Opinnäytetyön vuoksi on kuulemma täysin luvallista juoda puoli lasillista punaviiniä ennen kymmentä sunnuntaiaamuna. Lasia kädessä pidellessäni mietin, tekeeköhän ne Ranskassa tällä tavalla. Huvitti ja hihitytti, ei viinin vuoksi, vaan ihan muuten vain.
Eilen olin muuttoapuna, aamulla löysin itsestäni lihaksia, joiden olemassa olosta en ole ikinä tiennytkään. Siellä, minne muutettiin, oli lautalattia ja leveä ikkunalauta ja parvi, ja minun muuttokuumeeni kohosi ja kohosi ja kohosi. 
Hoidin stressiä makaamalla makuuhuoneen lattialla ja maalaamalla ja pitämällä vielä yhden vapaapäivän.

12. huhtikuuta 2013

Huhtikuu 2012
 
Elokuu 2012

Lokakuu 2012

Ulkona tuoksuu huumaavalta.
Hoidan opinnäytetyöstressiä hyppimällä vesilätäköissä vaaleanpunaisissa kumisaappaissani rakkaimmassa minun kaupunginosassani. Aina se ei auta, kuten tänään, vaikka päätin pitää vapaapäivän. Vatsani ei selvästi erota koulumatkaa ja matkaa vanhempien luokse toisistaan.
Ihailen leskenlehtiä bussin ikkunasta, katselen peltoja ja metsiä ja kuuntelen samaa musiikkia, kuin viiden vuoden takaisena keväänä. Se aiheuttaa kutkuttavan tunteen vatsassa (jotain vaihtelua stressikipuun) ja tunteen jostain, jota en osaa kuvailla, mutta joka saa mielen kevyeksi ja hyväksi. En muista enää tuntuiko silloin tällaiselta, luultavasti ei, mutta ylioppilaskirjoitusten jälkeinen aika sai aikaan tunteen aikuisuudesta, vapaudesta ja ikuisesta onnesta. Oli miten oli, musiikki malaa mieleeni kuvia vanhoista puutaloista ja hymyilen leveästi ajatellessani, että kohta, ihan kohta minäkin.

17. maaliskuuta 2013


Lyijykynä, maaliskuu 2013


Naisia, naisia, naisia ja aurinkoa! Kevät tulee kolisten, ostin mekon valmistujaisiini ja nautin keittiöön paistavasta aamuauringosta. Olen hämmentynyt liian monen asian vuoksi, mutta samalla sisälläni kuplii - tämä on iso, valtava muutos ja palan halusta nähdä mitä minulle vielä tapahtuu. En osaa stressata edes opinnäytteestä, vaikka kai pitäisi, mutta joskus stressi kuitenkin iskee ja silloin se iskee salakavalan kovana. Perjantaina itketti ja piirsin. Luulin paperiin jäävän kaikki ahdistukset, mutta lopputuloshan hymyilee suorastaan onnellisesti. 

13. maaliskuuta 2013


Paljon onnea äiti!, maaliskuu 2013, tussit ja vesivärit


En ole osannut ottaa kynää käteen ja siveltimetkin ovat tuntuneet liian painavilta. Jälki takkuaa ja paperit tuntuvat puurolta. Hukuttaudun itsesääliin, itken tuntikausia, ja piilotan kaikki etäisestikin piirtämiseen liittyvät esineet komeroon. Vannon niiden menneen sinne jäädäkseen.
Siellä ne pysyvätkin, kunnes itseään on vain pakko ottaa niskasta kiinni. Äidille on saatava syntymäpäiväkoertti maksoi mitä maksoi, pakotan itseni ryhdistymään. Ei tämä ehkä ole niin vakavaa, ehkä tässä ei olekaan kysymys elämästä ja kuolemasta.
Silti se pelottaa vähän. Tai ainakin tuntuu ikävältä.

Tänään ristin koirani terapiakoiraksi, nauroin ääneen metsässä mäyräkoirankorkuisessa lumihangessa hyppiessäni, yritin antaa ajatuksieni soljua epämääräisenä massana pääni lävitse sen enempää niihin huomiota kiinnittämättä. Löysin metsästä kaikkea jännää ja yhden velvollisuuden hoidettuani päätin luistaa lopuista. 
Olen hämmentynyt, kun ensimmäistä kertaa ikiniä sekä minä että pääni ajattelemme asian olevan ihan okei.